Kiven näytelmistä

tekijä: Risto Tapani Niemi-Pynttäri Viimeisin muutos torstai 12. tammikuuta 2012, 14.02

Aleksis Kiven varsinainen luomiskausi kesti vain muutaman vuoden, teosten ilmestymisaikojen mukaan 1864-71. Noina muutamina vuosina syntyi 12 näytelmää (joista 7 julkaistiin heti), runokokoelma ja suuri romaani.

Ensimmäistä näytelmäänsä Kullervoa Kivi viimeisteli pitkään. Aihe on Kalevalasta jossa Kullervo joutuu orjaksi, myydään Ilmariselle ja saa paimenena kokea tämän emännän pilkkaa, kunnes leipäänsä leivotun kiven katkeroittamana ajaa karjan tuhoon ja surmaa emännän. Tapauksiin liittyy myös sukurutsauksen motiivi Kullervon vietellessä sisarensa; lopussa Kullervo hävittää isäpuolensa talon ja syöksyy itse miekkaansa.

Fredrik Cygnaeus oli puhunut Kullervon tarinasta ja Kivi löysi  aiheen hänen luennoiltaan. Kiven Kullervon tragiikka on siinä, että hurjuus, tuhohakuisuus on hänessä itsessään. Hänen vihansa kumpuaa alemmuudentunnosta, vihan laukaisijana on aina maininta hänen orjan osastaan.

Draamallisesti Kullervon lähtökohtana on Shakespeare, jolta Kivi on oppinut käyttämään burleskeja hahmoja ja koomisia kohtauksia traagisten tapausten lomassa tunnelman keventäjinä. Kullervo on kuitenkin epätasainen teos ja toimii lähinnä päähenkilönsä varassa.

Samaan aikaan Kivi valmisteli komediaa, ja Nummisuutarit ilmestyi 1864. Sen taustalla on tanskalaisen Ludvig Holbergin talonpoikaiskomediat. Pääteeman muodostavaa yksioikoisen Eskon myttyyn menevät naimapuuhat. Hän lähtee naimaan, koska isä muistaa sopineensa ryyppyretkellään Eskolle morsiamen naapurikylästä. Perille tullessaan hän joutuu häihin, joissa hänen luuloteltu morsiamensa astuukin avioon toisen miehen kanssa. Aluksi hän malttaa mielensä hämmästyttävän hyvin, mutta jouduttuaan hieman ärsytetyksi hurjistuu ja pistää häätalon sekaisin. Nummisuutarin Esko on suomalaisen kirjallisuuden klassisia hahmoja, ja hänen monet repliikkinsä ovat muuttuneet sananparsiksi

Nummisuutarien teemaa, myttyyn menevää naimista Kivi käsitteli vielä pikku näytelmässä Kihlaus (1866),. Samana vuonna Kiven kynästä lähti vielä pari muutakin näytelmää: Yö ja päivä sekä silloin julkaisematta jäänyt riemukas sotilasfarssi Olviretki Schleusingenissa,