Siirry sisältöön. | Siirry navigointiin

Jyväskylän yliopiston Koppa

HUOM! Kopan käyttö päättyy 31.7.2024! Lue lisää.


Navigation

Elisabethin aika ja Shakespearen draama

tekijä: Juha Matti Nikolai Teppo Viimeisin muutos maanantai 06. lokakuuta 2014, 09.18
  1. Shakespearen tyyleistä
  2. Kuningasnäytelmät
  3. Perhetragedia
  4. Komediat ja yhteisö
  5. Loppiaisaatto
  6. Paljon melua tyhjästä
  7. Juhannusyön uni
  8. Leikin kohteena sukupuoli
  9. Valepukujen riisuminen ja jälleennäkeminen

 

 

 

Renessanssi huipentui Englannissa Elisabethin aikaan. Näyttämöllä suosittiin omien kuninkaiden historiasta haettuja aiheita. 1500 -luvun lopun Englannissa kansalliset seikat nousivat humanistisen pyrkimyksen edelle. Shakespearen näyttämötaide ei syntynyt niinkään renessanssin humanismin, vaan keskiajan englantilaisen teatterin pohjalta.

Elisabethin ajan teatterissa rinnastuivat hovi, groteski kansanomaisuus ja englantilaisuus. Renessanssin draama peri keskiajalta koomiset hahmot, narrit ja hullut ja torien hillittömän kielen. Tätä perusvirettä ei kadotettu edes silloin kun draaman aiheet otettiin humanistisen ihanteen tapaan roomalaisesta perinteestä.

Shakespeare ei ollut koulutettu humanisti. Hän sai oppinsa kiertelevistä teattereista, ja onnistui tuomaan ylevään tragediaan groteskeja vivahteita. Yleensä groteskia tyyliä ei saanut sekoittaa traagiseen. Mutta Shakespeare onnistui liittämään groteskeja piirteitä jopa kuningasnäytelmiin. Pääkalloilla pallottelevat haudankaivajanarrit Hamletissa, ja ¨Kuningas Learin narri ovat tragedioihin tuotuja groteskeja hahmoja.

Shakespeare tiesi groteskien ainesten tehon, ja kun hänen onnistui saada ryhmälleen ylhäinen suojelija ja tehdä teatteristaan myös hovin suosion hankkiminen oli helppoa. Ruttovuodet 1592-94 olivat aiheuttaneet teatteriesitysten kiellon Lontoossa. Se tyhjensi pöydän mestarille, Shakespeare miehineen tarjosi niin rahvaalle, kuin aatelillekin mitä yleisö halusi.

Ilman suojelijaa teatteriryhmä olisi ollut 1590-luvulla laiton. Näyttelijät olivat lakien suojan ulkopuolella, ja erityisesti irtolaislaki rajoitti monien ryhmien toimintaa, ja toisaalta varkaat ja vankikarkurit saattoivat esiintyä näyttelijöinä. Teatteriryhmän suojelija takasi että kyseessä ei ole varasteleva seurue vaan nimenomaan teatteria tekevä ryhmä.

Varakkaiden aatelisten mieltymys teatteriin mahdollisti kunnianhimoisen teatterin tekemisen. Shakespeare oli mukana mm. "The Lord Chamberlain's Men" ja myöhemmin "The King's Men" miesnäyttelijöiden seurueissa.

Shakespearen seurue esiintyi The Globe'ssa. Nuo teatterit olivat ensin pelkkiä pihoja; avopihan ympärille rakennettuja näyttämöitä joissa näyteltiin vain kesällä ja vain päivisin. Varsin pian kuitenkin pystytettiin Lontooseen teatterisaleja joissa oli esityksiä iltaisin ja talvisaikaan.