Enkelinä Vuoteessa

tekijä: Tero-Erik Sakari Tuomala Viimeisin muutos tiistai 15. huhtikuuta 2008, 11.58


Isä Alberton temppu (4 päivä 2.)

Eräs hauskimmista Decameronen tarinoista on Boccaccion kertomus erittäin kierosta miehestä. Hän oli temppujensa takia joutunut lähtemään kotikaupungistaan. Venetsiassa hän onnistui kuitenkin saavuttamaan arvostetun aseman munkkina.

Kerran Isä Alberto iskee silmänsä kauniiseen mutta yksinkertaiseen ripitettäväänsä. Hän ilmoittaa että itse enkeli Gabriel on rakastunut naiseen ja haluaisi käydä tämän luona yöllä. Nainen ilahtuu taivaallisesta suosiosta, ja eräänä iltana Isä Alberto järjestää siivet itselleen ja pukeutuu enkeliksi. Naisen makuuhuoneessa yöllä hän on niin miellyttävä, että tämä uskoo miehen todella olevan Gabriel.

"Mutta eräänä päivänä, kun Lisetta-rouva oli keskustelemassa erään juorusiskonsa kanssa, he tulivat puhuneeksi kauniista naisista, ja tahtoessaan kerskua kauneudellaan tämä pieni tyhmyri ei voinut olla sanomatta:

Kunpa tietäisit kuka on ihastunut kauneuteeni, niin et puhuisi mitään muiden naisten kauneudesta.

 Juorusiskon uteliaisuus heräsi, ja tietäen, miten tavattoman typerä Lisetta oli, hän vastasi nopeasti:

- Saatat olla oikeassa, mutta niin kauan kun en tiedä, kenestä puhut et voi vaatia minua uskomaan mitä sanot.

 Lisetta tyhmyri loukkaantui turhamaisuudessaan niin ettei enää voinut pitää kieltään kurissa, vaan sanoi:

- Oikeastaan minun ei pitäisi kertoa kenellekään, mutta kun luotan siihen, että pidät salaisuuteni omana tietonasi, saat kuulla että enkeli Gabriel rakastaa ja palvoo minua ja sanoo että olen kaunein nainen tällä paikkakunnalla ja koko maailmassa.

 Juorusiskon oli vaikea olla nauramatta, mutta houkutellakseen Lisettan kertomaan enemmän, hän hillitsi itsensä ja sanoi:

-'Jos enkeli Gabriel on rakastajasi ja on sanonut sinulle sillä tavoin, ei minulla tietenkään ole mitään sanomista. Mutta kyllä minä ihmettelen että taivaalliset olennot harrastavat sellaisia asioita. En uskonut heidän voivan eikä tahtovan tehdä sellaista.'

- Siinä sinä erehdyt pahasti, rakkaani' Lisetta sanoi tärkeän näköisenä 'Voin vakuuttaa sinulle että hän tekee sen paremmin kuin mieheni.'

Keskustelu kahden naisen kesken on Auerbachin mukaan psykologisesti ja tyylillisesti loistava. Toinen nainen, hymynsä kätkien, saa epäilemällä Lisettan innostumaan ja kerskailemaan. Kansanomaisen suoraviivaisuuden tilalla on hienovarainen Lisettan johdattelu, Boccaccio käyttää korkeakirjallista retoriikkaa koomisen tilanteen yhteydessä.

Parissa päivässä koko kaupunki oli saanut tietää asian. Lisettan sukulaiset aikoivat salaa ottaa enkelin kiinni ja katsoa osasiko tämä todella lentää. Albertokin oli kuullut huhuja mutta ei malttanut olla tapaamatta naista:

"Mutta hän oli tuskin riisuutunut, kun Lisettan sukulaiset, jotka olivat nähneet tämän tulevan, kiiruhtivat pyrkimään ovesta sisään. Tämän kuullessaan veli Alberto aavisti mistä oli kysymys. Hän hypähti vuoteesta, tempasi ikkunan auki ja syöksyi muun pakotien puuttuessa veteen. Kun kanava oli syvä ja hän oli hyvä uimari, hän ei loukkaantunut vaan ui kanavan poikki ja pakeni päätä pahkaa erääseen taloon jonka ovi oli auki."

Kerronta etenee tässä dramaattisesti. Samaan hetkeen kuuluu kaksi erittäin nopeaa tapahtumaa: Alberton pako ja Lisettan sukulaisten ryntäys huoneeseen. Kun veli Alberto ui kanaalissa kerronta lopulta tasaantuu, rentoutuu. Kerronnan sävy ei ole kirjoitetun vaan suullisen tarinoinnin sävy, mutta kuitenkin lauseet ovat pitkiä ja polveilevia. Näin Boccaccion kerronta luontevaa ja vivahteikasta tavalla joka oli sen ajan kirjallisuudessa tuntematonta. (Auerbach, s. 208)

Isä Alberto jää kiinni, naapuri kierittää hänet tervassa ja höyhenissä, sekä vie hänet seuraavana päivänä torille. Isä Albertoa esitellään torilla villi-ihmisenä ja samalla kerrotaan mitä hän on tehnyt. Isä Alberto saa tarinassa säälimättömän käsittelyn, koska hän pyrki hankkimaan lempeä epärehellisin keinoin. Rangaistus on hänen rikoksensa symbolinen julki tuominen: mies joka esiintyi Gabrielina olikin villi-ihminen.