Tieteenfilosofiset suuntaukset

tekijä: Tanja Tuulikki Välisalo Viimeisin muutos perjantai 10. huhtikuuta 2015, 15.23
Tieteenfilosofisilla suuntauksilla tarkoitetaan niitä tiedon ja todellisuuden luonteeseen liittyviä tieteellisiä maailmankatsomuksia ja ajattelutapoja, joihin tutkimuksen muut menetelmälliset valinnat perustuvat.

keha_tieteenfilosofiatrationalismiempirismirealismipositivismiinterpretivismirelativismipragmatismihermeneutiikkakonstruktivismifenomenologiainstrumentalismistrukturalismipsykoanalyyttinen teoriajälkistrukturalismidekonstruktiososiaalinen konstruktionismieksistentialismi

 

Tieteenfilosofiset suuntaukset ovat siten sekä tutkimusstrategioiden, aineistonhankintamenetelmien että aineistonanalyysimenetelmien taustoina. Tieteenfilosofisten suuntausten tunteminen on keskeinen osa tutkimusta. Suuntaukset voidaan nähdä sekä ajattomina tieteellisen ajattelun lähtökohtina että historiallisina käsittämisen tapoina. Historiallisesta näkökulmasta katsottuna tiettyjen suuntausten voidaan todeta olleen toisia vaikutusvaltaisempia tieteellisessä ajattelussa tieteen historian kuluessa. Toisaalta tieteessä voi vaikuttaa samanaikaisesti erilaisia toisilleen vastakkaisiakin tieteenfilosofisia suuntauksia.

Eri tieteenfilosofisissa suuntauksissa käsitykset tiedon ja todellisuuden luonteesta eroavat toisistaan. Kyseisten asioiden pohdintaan viitataan epistemologian ja ontologian käsitteillä. Epistemologiassa eli tietoteoriassa pohditaan sitä, mitä ja miten ihminen voi tietää asioista ja millainen tieto on oikeaa tietoa. Ontologiassa eli opissa olevaisesta pohditaan sitä, mitä todellisuus on ja millaiset asiat ovat todellisia.

Tieteenfilosofisista suuntauksista voidaan jäsentää perusvalintoja ja niiden perusteilta rakentuvia näkökulmia. Yllä olevaan kuvioon on koottu niitä suuntauksia, jotka ovat joko tyypillisiä humanistisessa tutkimuksessa tai joiden tunteminen on humanistisen tutkimuksen tekemisen kannalta merkityksellistä. Kuviossa tieteenfilosofisia valintoja ja näkökulmia havainnollistetaan etäisyydellä kehän keskustasta. Kuvio havainnollistaa myös suutausten suhteita toisiinsa. Kuvion keskiöön on valittu lähtökohdiltaan toisilleen vastakkaiset rationalismin ja empirismin suuntaukset. Lähelle empirismiä on sijoitettu sen lähtökohdista muodostuneet ja modernissa tieteessä perusjaottelun muodostavat positivismin ja interpretivismin suuntaukset. Nämä suuntaukset ovat ontologisesti ja epistemologisesti toistensa vastaparit. Edellisiin suuntauksiin kiinteästi kiinnittyvät realismin ja relativismin suuntaukset. Interpretivismin ja relativismin lähtökohtiin pohjautuvat hermeneutiikan, konstruktivismin ja fenomenologian suuntaukset. Eksistentialismi kiinnittyy läheisesti fenomenologisen ajattelun lähtökohtiin. Sosiaalinen konstruktio, dekonstruktio, jälkistrukturalismi ja psykoanalyyttinen teoria pohjautuvat kiinteämmin tai löyhemmin konstruktivismin tai hermeneutiikan suuntauksiin. Pragmatismi voidaan hahmottaa suuntauksena, jonka lähtökohdat eivät suoraan sijoitu positivismiin tai interpretivismiin. Strukturalismilla on yhteyksiä pragmaattiseen ajatteluun. Samoin instrumentalismi kiinnittyy pragmatismiin. Instrumentalismi ja strukturalismi erottuvat lähtökohdiltaan vastakkaisiksi interpretivismistä juontuville suuntauksille. Kehillä olevat suuntaukset toimivat linkkeinä niiden tarkempaan esittelyyn.

Tutustu tieteenfilosofisten suuntausten jäsentelyyn alla olevien linkkien avulla.

Ramos-Poquí, Guillem ja Rodway, David, 1990. Philosophy Chart.

Dolhenty, Jonathan. Philosophy and the History of Philosophy. Osa kokonaisuudessa Adventures in Philosophy. Center for Applied Philosophy: The Radical Academy.

Theories and sociology of the history of science. Wikipedia, the free encyclopedia.

Philosophy. Wikipedia, the free encyclopedia.